Keskustelussa multiversumi teorioiden arvosta kysytään, voimme arvioida tieteellisen tutkimuksen arvoa.


Brian Greenen kirjassa The Multiverse esitellään erilaisia multiversumin hypoteeseja, joista tiedemiehet parhaillaan keskustelevat. Monia näistä hypoteeseista on vaikea ymmärtää maalaisjärjellä, emmekä vielä edes tiedä, pitävätkö ne paikkansa. Siksi kirjailija esittää kirjan puolivälissä kysymyksen: "Kannattaako tutkia multiversumia, kun meillä ei ole mitään reaalimaailman sovelluksia eikä mitään keinoa todentaa, mikä on totta?"." Kun Laser Interferometer Gravitational-Wave Observatory (LIGO) havaitsi menestyksekkäästi gravitaatioaaltoja 11. helmikuuta 2016, esitettiin todellakin yleinen väite, että investointi yli neljän kilometrin pituisen LIGOn rakentamiseen, vaikka gravitaatioaaltojen löytämisen hyödyntämismahdollisuuksia ei ole välittömästi, oli tutkimuskohteen yliarvostamista ja että tällaisen tieteellisen tiedon tavoittelu oli arvotonta. Nämä väitteet perustuvat kuitenkin siihen, että ei ymmärretä, miten tiede kehittyy, ja tieteen arvoa on hyvin vaikea arvioida. 

Ensinnäkin on olemassa kolme pääkriteeriä, joita ihmiset käyttävät luokiteltaessa tiedettä arvottomaksi. Ensinnäkin sillä ei ole nykyisin käytännön sovelluksia, tai tutkimuksen tuloksella on pieni todennäköisyys tulla sovelletuksi käytäntöön. Esimerkiksi multiversumiteorian tapauksessa on epätodennäköistä, että tällainen tieto parantaisi elintasoa riippumatta siitä, mikä multiversumi on todellinen. Samanlainen tapaus on kyseessä silloin, kun tieteen hyödyt ovat vähäiset suhteessa siihen investoituihin kustannuksiin. Euroopan ydintutkimusorganisaatiolla (CERN) on 27 kilometriä pitkä hiukkaskiihdytin, jonka sisälämpötila on -271 celsiusastetta, mutta tällaisen laitoksen ylläpidosta ja käytöstä aiheutuvat tähtitieteelliset kustannukset ovat niin pienet verrattuna siihen, miten todennäköisesti löydetään esimerkiksi supersäieteoriaa ja pimeää energiaa, että väitetään, että se ei ole kannattavaa tiedettä ja että siitä pitäisi luopua. Toiseksi, voimme teoretisoida ja rakentaa tietopaketin, mutta meillä ei ole keinoja testata sitä. Multiversumiteoriat tarjoavat monia teorioita ja kilpailevat keskenään, mutta niiden väitteitä ei voida todentaa, koska useimmissa multiversumiteorioissa on periaatteessa mahdotonta hypätä universumista toiseen. Esimerkiksi tikattu multiversumi periaatteessa olettaa, että maailmankaikkeus on äärettömän kokoinen, joten rinnakkaisuniversumien löytäminen on mahdotonta, ja kuplamultiversumissa on mahdotonta hypätä universumista toiseen, koska universumi ja universumit on suljettu inflatonikentällä. Aivojen multiversumissa olisi paljon järkeä, jos superstring-teoria voitaisiin todentaa, mutta superstring-teorian todentaminen on osoittautunut vaikeaksi. On esitetty väite, että vaikka nämä teoriat olisivat kuinka uskottavia, niitä on mahdotonta todentaa, mikä tekee niistä arvotonta tiedettä. Kolmanneksi on tapaus, jossa tieteen tarkoitus on tutkijoiden oma etu, pois yleisöstä. Itse multiversumiteoriaa tutkitaan usein tiedemiesten mielihalujen vuoksi eikä minkään erityisen suunnitelman tai yhteiskunnallisen panoksen vuoksi. Väitetään, että jos tutkimusta tehdään tiedemiehen oman edun vuoksi eikä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi tai ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi, se on arvotonta, ja tutkimuksen tukemista on harkittava uudelleen. 

Olen hahmotellut kolme laajaa kategoriaa väitteitä, joita voidaan käyttää luonnehtimaan multiversumin etsintää arvottomaksi, ja nämä väitteet perustuvat puutteelliseen ymmärrykseen siitä, miten tiede kehittyy. Yksi asia, jonka voimme oppia seuratessamme tieteen kehitystä historian kuluessa, on se, että tieteellisen tiedon tai tutkimuksen arvoa ei voida arvioida heti, kun tutkimus on käynnissä tai kun tietoa on kertynyt tutkimuksen lopussa. Historiassa on monia esimerkkejä siitä, että tieteellinen tieto on tullut esiin vasta ympäröivän tieteen ja teknologian kehittymisen ansiosta. 

Ensimmäisestä väitteestä, jonka mukaan tieto on arvotonta ilman käytännön sovelluksia, voimme ajatella Einsteinia, kun hän julkaisi ensimmäisen kerran suhteellisuusteoriansa ja loi siihen perustuvan käsityksen ajasta. On todennäköistä, että aikalaiset ajattelivat, että suhteellisuusteorialla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia reaalimaailman käyttöön, koska se vaati toimiakseen hyvin suuria nopeuksia tai gravitaatiovoimia. GPS:n tapauksessa, jolla on hyvin tärkeä rooli nykyaikana ja jota käytetään usein jokapäiväisessä elämässämme, satelliitin ja käyttäjän välinen painovoimaero on kuitenkin merkittävä, ja GPS:n luonne edellyttää suurta tarkkuutta, joten yleisen suhteellisuusteorian aikavääristymävaikutukset on otettava huomioon. Tämän vuoksi GPS käyttää niin sanottua aikakorjausta, jotta aika saadaan täsmäämään satelliitin ja maanpinnan välillä, jossa aika kuluu nopeammin kuin maanpinnalla. Toinen väite, että jos sitä ei voida todentaa, se ei ole minkään arvoinen, näyttää olevan linjassa Karl Popperin toteamuksen kanssa, jonka mukaan "ollakseen tunnustettu tieteelliseksi väitteeksi sen on oltava käytännössä todennettavissa". Se, että väitettä ei ole vielä todennettu tai että todentamiskeinot ovat epäselviä, ei kuitenkaan tarkoita, ettei siitä tulevaisuudessa tule tieteellistä väitettä, sillä se, mitä pidettiin tieteellisen tietämyksen syntyessä todentamattomana, saattaa tulla todennettavaksi ympäröivän tieteen tilan parantuessa. Kun Demokritos väitti, että kaikki aine koostuu jakamattomista hiukkasista, hänen väitteensä todentamiseksi ei näyttänyt olevan mitään. Nykyaikana atomismi on kuitenkin todennettu monin eri menetelmin. Kolmanneksi, mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan tiede ei ole arvokasta, jos se seuraa tiedemiehen etuja, monet tärkeimmistä läpimurroista eri aloilla ja ihmiskunnan kannalta käytännölliseksi muuttunut tieto ovat syntyneet tiedemiesten intresseistä. Sähkömagnetismista, josta on jo tullut modernin yhteiskunnan liikkeellepaneva voima, voidaan sanoa, että Michael Faraday oli kiinnostunut läheisen kompassin liikkeistä tehdessään sähkökokeita. Vaikka tiedemiehen kiinnostus saattaa vaikuttaa ohimenevältä, se ei tarkoita, että tällainen käyttäytyminen olisi vailla potentiaalia. 

Siinä siis kolme väitettä ja vasta-argumenttia, joilla tiede yritetään luokitella arvottomaksi. Vaikka rinnakkaisuniversumien ja multiversumien tutkiminen voi tuntua tietystä näkökulmasta arvottomalta, tiedämme silti niin vähän kosmisen näkökulmasta. Siksi olisi hyvin hätiköityä aliarvioida lyhytnäköisesti moniavaruuden kaltaisten teorioiden tutkimusta, ja yhteiskunnan tulisi tarkastella asiaa laajemmin ja arvioida tieteen arvoa askel kerrallaan. Tästä näkökulmasta mitään tällä hetkellä tutkittavaa tieteellistä tietoa tai teoriaa ei voi kutsua arvottomaksi, eikä suuren yleisön ja yleisen mielipiteen pitäisi suhtautua pessimistisesti tutkittavaan tieteeseen sen tuntemattomuuden vuoksi, vaan sen pitäisi tuoda esiin sen arvo ja merkitys.